HUomaan että olen hyvinkin sosiaalinen persoona nykyään, en millään viitis olla yksin kotona tai vain lasten kanssa...

Kaipaan myös aikuisempaa seuraa, joten kai minun täytyy alkaa pyytämään kavereitani esim perhetuttuja käymään lastensa kanssa useammin kylässä.

Hyvin harvoin tuossa opiskeluaikana ehdimme nähdä...joten nyt olisi hyvä aika taas alkaa pitää yhteyttä useamminkin koska siihen on nyt oikeasti aikaa.

Vakituisia työjuttuja ei ole vielä löytynyt joten siksi aikaa on ainakin vielä toistaiseksi.

Yhteen kaveriini olen tällä hetkellä todella pettynyt ja saa nähdä kuinka käy, onko minusta enään kaveriksi hänelle...niin pettynyt ja osittain vihainenkin olen hänen käytöksestään.

Viimeksi kirjoittamastani kela asiasta tuli selvyys, en joudu takaisin maksamaan mitään ja työkkärin paperitkin olen nyt saanut, joten kai niitä pitäisi sitten träyttää kerran vakituista työtä ei ole.

Eilen kävimme nuorimmaisen kanssa siellä lastenneurologisella käynnillä arvio käyntejä nämä ensimmäiset kerrat ovat, eilen kävimme siis psykologilla ja puheterapeutilla ja maanantaina menemme takaisin samaan paikkaan mutta silloin ovat vuorossa lääkäri, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä...

Sosiaalityöntekijää kuulemma tarvitaan siihen että hän tietää mitä etuuksia ja apuja me nuorimmaisen takia saisimme ja voimme hakea, muuten emme sellaista tarvitse.

Pojasta psykologi ja puheterapeutti olivat hieman sitä mieltä että ei normaaliin kouluun eikä ainakaan vielä, yksi mahdollisuus olisi se että kävisi omalla opintosuunnitelmalla 2 vuotta ns.eskaria ja sitten jatkaisi erityiskoulussa.

Mutta sitä nyt ei vielä tietenkään varnmaksi voi tietää...

Sitten vanhemmalla pojalla on kanssa juuri tällä hetkellä lääkäri siitä tyrästään, joten mies hänet sinne tänään vei.

Vielä en tiedä itsekkään mitä asialle tehdään ja milloin vai jäikö poika jo nyt leikattavaksi...Tosin leikkuusta olisi kai ilmoitettu muutenkin kuin laittamalla kotiin postitse lääkäri aika lappu...

Nuoremmalla neidillä on kaveri kylässä ja vanhempi neiti ei ole vielä tullut edes koulusta.

Kamalinta tosin oli tänään se ampumavälikohtaus täälä lähellä, onneksi ei ollut meidän lasten koulussa kuitenkaan tuo tapaus!

Nykyään ei ole väliä missä asuu kun joka puolella on noita ääritapauksia jotka jossain tilanteessa sekoaa ja menee kouluihin aseen kanssa riehumaan,joskus aikoinaan ajattelin ettei suomessa onneksi ole tälläisiä tapauksia, vaan näyttää noita olevan.