Jos joku on ihmetelly ettei päivityksiä ole tullut, niin olen ollut vaihteeksi sairaalassa tässä osastolla...

Eli päiväkirjamaista juttua osasto ajalta kirjoittelen tähän nyt sitten...

Lauantaina vaihdoin keittiöön tyttöjen kanssa jouluverhot ja sitten pesin kevyesti sisäpuolelta keittiön ja olohuoneen ikkunan, joka sitten oli vika tikki, nimittäin samana iltana nousi kuume 39 asteeseen...

Sunnuntai aamuna kuumetta oli edelleen sen 39 astetta ja soitin sairaalalle että mitäs nyt, no en sitten kuitenkaan jaksanut lähteä vieraaseen paikkaan sairaalaan vaan olin kotona särkypillereiden voimin hoitelemassa kuumettani.

Joten sunnuntai meni röhnöttäessä ja nuokkuessa sohvalla koko päivä.

Maanantaina sitten menin heti aamusta sairaalaan jo ennen klo.8

Silloin siellä oli jo monia ihmisiä odottelemassa ja olinkin 6 lääkärille menijä, ja lääkäri alkoi ottaa potilaita vastaan klo:8 tienoolla.

mulla oli maanantaina edelleen 39 kuumetta ja ihan hirveitä yskän puuskia.

No lääkäri kuunteli hetken kun yskin ja määräsi sitten mut keuhkokuviin ja ylläri että vanha tuttu elo-syyskuulta oli uusinut, eli kauhkokuumetta täälä taas podetaan :(

Samantien sitten kouhkokuvien kattomisen jälkeen lääkäri sanoi että osastolle suoraan tiputus antibiootille...

Joten ei muuta kuin suoraan osastolle ja tippaletku käteen...

Olo oli ihan hirveä, mutta parani kohisten iltaa/ yötä kohden, kun sain useamman annoksen antibioottia ja nesteytystä.

Illasta ei sitten oikeastaan enään väsyttänyt sitten yhtään ja katsoin yöllä sitten tv:stä kadonnutmaailma elokuvan joka loppui vasta klo: 1 ,mutta tv oli äänettömällä, joten ei häirinnyt samassa huoneessa olevia melkein kuuroja ja huonosti näkeviä vanhuksia.

Tiistaina olin edelleen tippa antibiootilla ja olo oli jo todella hyvä verrattuna maannataihin mutta en saanut nukuttua yöllä oikeastaan yhtään yskimisen takia.

Yskää oli edelleen ihan mielettömästi ja samalla myös lima alkoi irrota keuhkoista...

Tiistai alkoi tuntua jo hiukka tylsältä ilman seuraa ja tekemistä maata vaan sairaalapedissä, mutta onnistuin siinä tv:n ansiosta... ja siksi kun koululaverini ja oma perhe tuli minua sairaalaan katsomaan.

Nuorimmainen sanoi jo ovella että "voi voi, äitiä kun on nyt niin pipi" hetken päästä jatkoi lausetta että "onneksi äitillä menee tota parannusvettä tosta johdosta " Tarkottaen tietty tippaa :D

Ei olisi poika raaskinut äitiä jättää ja lähteä kotiin.

Sitten tiistaina lääkäri puhui että voisin päästä jouluksi kotiin josta olin tosi iloinen.

Keskiviikkona olo oli taas jo parempi kun olin yöllä saanut nukutta yllättävän hyvin...

Jopa niin hyvin etten ollut tiennyt että multa oli tippakin käyty vaihtamassa ja laittamassa siis mun käteen se tippaletku kiinni.

Joten nukuin siis hyvin sikeästi.

Keskiviikkona otettiin toinen tippa pois ja sain sitten enään tipan kautta antibiootin.

Olo oli jo keskiviikkona niin hyvä että en millään olisi malttanut olla sairaalassa ja lääkärikin lupaili että ehkä pääsen tänään jo pois niin eipä sitä viimeistä yötä olis millään viitsinyt siellä enään viettää...

Onneksi on puhelin josta voi kuunnella kuulokkeilla radiota ja aku ankkoja joita lukea jos tv:stäkään ei tule mitään...

Vaikka ihmisistä ei saisi puhua pahaa niin olen iloinen että mun "piina" huonetovereiden osalta on ohi...

Samassa huoneessa oli yli 80 mummoja joiden muisti alkoi olla todella surkeaa ja toinen mummeleista oli vielä erittäin huomion kipeä ja kiukuttelija.

Toinen mummeleista tiesi pääsevänsä johonkin palvelu taloon sairaalasta  keskiviikkona, ja tiistaina sitten mummeli nukahteli pitkin päivää ja aina kun hän heräsi päivä torkuiltaan hän soitti hoitajan paikalle ja kysyi että milloin häntä tullaan hakemaan... ei millään meinannu ymmärtää että samana päivänä nukahtaa 5 kertaa...

viimeisellä kerralla ennen yöunia mummeli sanoi hoitajalle että älkää nyt höntittäkö vanhaa naista johan mä oon viikon odottanut että pääsen palvelutaloon...

Ja toinen mummeli oli sitten muuten vaan tosi huonomuistinen, huomion kipeä kiukuttelija...

Kävi vessassa tuli pois soitti hoitajaa paikalle että pääsee vessaan, tuota kesti tunnin 5min välein... vaikka hän pystyi liikkumaan niin hoitajien olisi pitänyt siirtää hänen peppuaa yötä päivää, soitteli kelloa joskus 10 min välein ja valitti että peppua pitää siirtää... ja sitten että hän ei voi nukkua kun makaa tyhjän päällä vaikka oli keskellä sänkyä kyljellään nukkumassa.

Pikku hiljaa alkoi pinna kiristyä kun ei ollu mitään tekemistä ja toinen vaan kiukutteli.

Kerran hän söi ja hoitaja tuli katsomaan että hän ottaa kaikki lääkkeensä seisoi vieressä ja sattuikin sitten kyselemään ja juttelemaan minun kanssa niin mummeli tiuskaisi hoitajalle että "luulekko sää että mun syömisestä ja lääkkeen otosta tulee yhtään mitään kun seurustelet muitten kanssa..."

Joten olen todella onnellinen että pääsin kotiin, oikeasti siis 4 lapsenkin kanssa yöt on rauhallisempia!

Tähän päivään vielä sen verran että nuorimman pojan kummitäti toi poitsun lahjan ja annoimme sitten hänen lahjansa.

Sitten laitoimme miehen kanssa kinkunkin uuniin ja se on kypsä illalla klo:22 tienoolla...

Innolla odottelemme huomista tai ei sitä aikuinen enään niin jouluaattoa odota vaan sitä lasten riemua ja iloa jouluna!

Meille tulee anoppi ja appiukko ainakin aattona, miehen sisko ei varmaankaan tule lastensa kanssa tosin varmaa se ei vielä ole...

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!