Juuh huomenna,oltais jo menossa jos hommat etenee kuten viime aikoina on ollut puhe.

Eli jos ehdimme tavata mieheni siskon ennen kuin kello tulee iltapäivä 17.00 niin lähdemme reissuun jo huomenna.

Tosin jos emme ehdi,niin sitten menemme vasta perjantaina...

Tuntuu niin hassulta että oikeesti vielä aikuisenakin voi odottaa jotain juttuja niin innolla että on sama fiilis kuin lapsena ennen joulua ja synttäreitä tai isompaa reissua.

Eli tuntuu samalta ja on yhtä malttamaton odottamisen suhteen...

Menen reissuun 3 lapsemme kanssa ja vietämme näillä näkymin sielltä sitten maanantaihin asti aikaa.

Mies jää kotiin vanhimman pojan kanssa,vanhin poika halusi itse jäädä kotiin kun huomasi että siellä ei ole kuin naisia,ja niitä on sit aikas monta parhaimmillaan saman katon alla 12 naista/nais puolista.

Nuorin ei vielä nais paljoudesta välitä kun ei kaipaa poika/mies seuraa mutta isompi poika kyllä kaipaa ja eniten hän ihmetteli sitä ettei kaupungissa voi kulkea samaan tapaan kuin koti kylässä jossa oikeesti tuntee jokaisen naapurin ja asukkaan 10km säteellä...

Ja koska siellä ei ole joku hänelle peli kaverina niin päätti hän sitten itse jäädä kotiin koska siellä tulisi aika pitkäksi ja kotona saa kuitenkin tehdä niitä omia juttujaan kun mahdollista ja saa poika seuraa jos haluaa!

Ehkä parempikin noin...kun miettii että kuinka vaikeaa hönellä on välillä reissussa ollut kun on tullut niitä impulsiivisuus häiriö juttuja ja loman fiilis mennyt pilalle ja kaikille pahamieli semmoisen raivokohtauksen jälkeen...vaikka haikeaa sekin on ettei kaikki lapset mukaan tule tai edes halua tulla.

Tytöt tosin odottaa reissua yhtä innoissaan kuin minä!