Eli tänään sitten oli se ensimmäinen ns.kurja äiti aamu...
Nimittäin eka pitkä hoitopäivä oli tänään ja aamulla poikaa hoitoon viedessä poika ei halunnutkaan jäädä vaan alkoi itkeä ja takertua minuun etten häntä hoitoon jättäisi.
Mutta kun oli pakko jättää ja heti kun astuin ovesta ulos kuulin oven ulkopuolelle kun poika lopetti itkunsa kuin taikaiskusta kun äiti hävivi näköpiiristä...
Se että itku lakkasi oli kuitenkin kiva juttu,niimittäin en olisi minäkään mielellään töihin mennyt jos lapsi olisi hysteerisenä jäänyt huutamaan vielä lähtöni jälkeenkin.
Töissä meni ihan kivasti,ekana tuntui ettei tänään tule ketään käymään kahvilassa,mutta tuli sitten kuitenkin useampi ihminen mutta vasta klo:14.00 jälkeen.
Leivoin tänään kahvilaan mustikka piirakan ja sain siitä heti kehuja :)
Eli asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa leivokseen ja kohteluun sanoivat tulevansa uudelleenkin jos minä siellä aina leivon...
Illasta kun hain lapsia niin pienimies juoksi hoitopaikassa kädet ojossa ääneen hekotten syliini ja sain halin ja pusun oli niin onnellinen olo sen jälkeen ja huomasin että äitiä kaipailtiin mutta ei kuitenkaan huudettu perään ja hoitotäti kehui poikaa niin iloiseksi ja reippaaksi aamun välikohtauksesta huolimatta.